Mörkö Morane

Morane-Saulnier M.S.406 oli ranskalaisen Morane-Saulnier-tehtaan valmistama toisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone, joka otettiin käyttöön vuonna 1938.  

Suomen ilmavoimien lentolaivueista Morane-kalustoa käytti kaksi laivuetta, lentolaivueet 14 ja 28. Koneen lento-ominaisuudet olivat hyvät. Vakauden suhde ohjattavuuteen
oli pelkän lentämisen kannalta hyvä, mutta ammuttaessa kone oli
tavattoman epävakaa lyhyen rungon liikehtiessä levottomasti
tähdättäessä. Koneen kaartokyky oli hyvä, minkä ansiosta moni
suomalaislentäjä säilytti henkensä tiukoissa tilanteissa.
Morane-Saulnier 406:n pääaseena oli potkurinnavan läpi ampuva 20 mm Hispano-Suiza HS 404
tykki. Ase oli epäluotettava ja lakkoili usein jo parin ammutun sarjan
jälkeen. 410-mallissa oli neljä 7,5 mm siipikonekivääriä, joiden
läpäisykyky oli heikko. Aseistusta parannettiin Suomessa asentamalla
tykin tilalle 12,7 mm. Berezin- ja Colt-konekiväärejä, joista
erityisesti Berezin oli epäluotettava.

Radion kuuluvuus ja toiminta oli sekin kyseenalainen. Moottori
oli alitehoinen ja herkkä ylikuumenemiselle. Aseiden, moottorin ja
radion ohessa koneen paineilmajärjestelmä aiheutti Ilmavoimien
mekaanikoille paljon päänvaivaa.

Morane-Saulnier oli suunnitteluaikanaan ajanmukainen kone, mutta
jo vuonna 1939 Länsirintamalla vanhentunut. Suomessa eversti Rikhard
Lorentz esitti koneen hyllyttämistä suurten tappioiden vuoksi jo
syyskuussa 1942. Hyllytysesitykseen liittyvät parannusehdotukset
johtivat Mörkö-Moranen kehittämisee

Mörkö-Morane

Moranen varustaminen venäläisellä sotasaalismoottorilla (Klimov
M-103) nousi ensimmäisen kerran esille elokuussa 1940. Pontimena oli
alkuperäisen Hispano-Suiza-varamoottorien ja -varaosien puute ja Klimov
M-103:n samankaltaisuus Hispano-Suizan kanssa, olihan M-103 siitä
kehitetty. Toimeksianto peruttiin jo kuukauden kuluttua, kun selvisi,
että Suomi sai ostaa Morane-hävittäjiä Saksan sotasaalisvarastosta.

Jatkosodassa Morane osoittautui suoritusarvoiltaan ja
aseistukseltaan niin riittämättömäksi, että omat tappiot
ilmataisteluissa alkoivat kasvaa. Syyskuussa 1942 eversti Richard Lorenz
esitti vaihtoehtoisesti koneen hyllyttämistä tai sen varustamista joko
M-105 tai M-103 -moottorilla.

Asennussuunnittelu aloitettiin välittömästi. Moottoriksi tuli 1 100 hevosvoiman (820 kW) Klimov M-105P
ja pääaseeksi 20 mm tykki, jonka lisäksi siipiin jätettiin kaksi 7,5 mm
konekivääriä. Muutoksia jouduttiin tekemään myös pakoputkistoon,
ahtimeen, jäähdytysnestesäiliöön ja öljynjäähdyttimeen. Muutostyö
tehtiin ilman piirustuksia ja ensimmäinen muutettu kone (MS-631)
valmistui koekäyttöön jo tammikuussa 1943 ja ensilento tapahtui
helmikuussa 1943. Koneessa ilmeni kuitenkin jäähdytysongelmia, jolloin
koneeseen jouduttiin suunnittelemaan kokonaan uusi nestejäähdytin. Myös
öljynjäähdytin jouduttiin vaihtamaan Messerschmittin jäähdyttimeen.
Koelennoilla kesällä ja syksyllä 1943 Mörkö-Morane osoittautui selvästi
alkuperäistä paremmaksi. Huippunopeus oli 510 km/h luokkaa ja
kohoamisnopeus jopa 25 m/s.

Sarjamuutosten valmistelu aloitettiin joulukuussa 1943. Saksasta
ostettiin helmikuussa 1944 85 kappaletta M-105-moottoreita. Niiden
lisäksi käytettiin omia sotasaalismoottoreita. Sarjaosien valmistukseen
päästiin huhtikuussa 1944 ja ensimmäiset muutetut koneet luovutettiin
laivuekäyttöön heinäkuussa 1944 ja viimeiset valmistuivat maaliskuussa
1945, jolloin kaikki 41 käyttökelpoista Morane-hävittäjää oli muutettu
Mörkö-Moraneiksi.

Morane MS 406 vs Mörkö-Morane suorituskyvyn vertailutaulukko

Teho	Huippunopeus merenpinnassa	Huippunopeus taistelukorkeudessa	Matkanopeus	Nousukyky	Lentomatka	Lakikorkeus
860 hv	377 km/h	449 km/h (5 480 m)	300 km/h	14 m/s	840 km	8 500 metriä
1 100 hv	435 km/h	510 km/h (4 000 m)	410 km/h	17-20 m/s	ei tiedossa	11 800 metriä

Vaikka taistelukokemukset jäivät vähäisiksi, Mörkö-Morane kasvaneesta
painosta huolimatta osoittautui esikuvaansa verrattuna ylivoimaiseksi
hävittäjäksi – jatkosodan toiseksi käyttökelpoisimmaksi
hävittäjäkonetyypiksi häviten vain Me 109:lle. Muutostyötä eniten haitanneet jäähdyttäjäongelmat saatiin ratkaistua vasta keväällä 1944. Muutos oli pakon sanelema mutta myös taloudellisesti perusteltu. Mörkö-Moranet palvelivat Ilmavoimissa syyskuuhun 1948 saakka.