Fiat G.50 Bis

AML 1/72

Suomessa käytössä ollut G50 hävittäjä

Fiat G.50Freccia (Nuoli) oli italialainentoisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone.
G.50 oli ensimmäinen sarjatuotantoon päässyt italialainen yksi- ja
alatasoinen hävittäjälentokone, jossa oli sisäänvedettävä laskuteline.
Koneella oli hyvät lento-ominaisuudet ja Espanjan sisällissodassa
kokeiltavana olleet koneet osoittivat G.50:n taistelukyvyn. 1930-luvun
loppupuolella koneiden kehitys oli kuitenkin nopeaa, ja toisen
maailmansodan alkaessa 1939 G.50 oli jo nopeudeltaan ja nousukyvyltään
heikohko. Lisäksi kone oli aseistettu liian kevyesti, vain kahdella,
vaikkakin suurikaliiberisella konekiväärillä.

Käyttö Suomessa

Syksyllä 1939 alkaneen toisen maailmansodan johdosta Suomen ilmavoimat tehosti kalustohankintojaan. 23. lokakuuta 1939 allekirjoitetun hankintasopimuksen mukaan Italiasta ostettiin 25 G.50-konetta.

Reservin luutnantti Tapani Harmaja, runoilija Saima Harmajan veli, oli eräs koneen ostoon liittyvistä koelentäjistä. Hän teki Torinon
kentän yläpuolella 800 km/h syöksynopeusennätyksen, jossa kone
vaurioitui. Tupakoimaton Harmaja sai ennätyksestään Fiat-yhtiöltä
lahjaksi kultaisen savukekotelon. Hän kaatui ilmataistelussa Viipurin
yläpuolella 1. helmikuuta 1940. Kultainen savukekotelo on palkinto,
jonka Maanpuolustuskorkeakoulun Tukisäätiö luovuttaa vuosittain yleisesikuntaupseerikurssin parhaalle lentäjälle.^[2]

Talvisodan
aikana 31. tammikuuta 1940 tehtiin vielä lisäsopimus kymmenen koneen
hankinnasta. Koneiden – mukaan lukien aikaisemmin hankitut 25 konetta –
kuljetus Suomeen vaikeutui, koska Molotov–Ribbentrop-sopimusta kunnioittava Saksa
esti niiden kuljetuksen Saksan ja Ruotsin kautta Suomeen. Kaksi konetta
ehdittiin kuljettaa joulukuussa 1939 alkuperäisen suunnitelman mukaan
Sassnitzin kautta Malmöhön, jossa ne koottiin. Syy Neuvostoliiton Saksan
valtakunnalta vaatimaan puoluettomuuteen oli siinä, että ruotsalainen
Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning oli tehnyt Saksan kautta
toimitettavista G.50 -hävittäjän osista jutun, mikä oli mennyt
Neuvostoliiton tietoon. 

Loput koneet kuljetettiin meriteitse Ruotsiin Göteborgiin. Koneista 17 koottiin SAABin tehtailla Trollhättanissa sekä loput 16 Torslandan lentokentällä Göteborgissa. Koelennot lennettiin Trollhättanissa, josta koneet lennettiin Västeråsin
kautta Suomeen. Talvisodan aikana saapui perille kaikkiaan 26 konetta.
Ensimmäinen G.50-kone saapui Suomeen 18. joulukuuta 1939, viimeinen 19.
kesäkuuta 1940. Tyypin rekisteritunnus Suomen ilmavoimissa oli FA,
konekohtaiset tunnukset FA-1 – FA-35. Siirtolennolla putosi unkarilainen
vänrikki, vapaaehtoinen vänrikki Vilmos Békássy G.50:llä 8. helmikuuta
1940 Pohjanlahteen
FA-7:llä siirtolennollaan Vesteråsista Turkuun ja katosi. Hänen
kanssaan siirtolennolle oli lähtenyt toinen vapaaehtoinen
unkarilaishävittäjälentäjä, luutnantti Mátyás Pirity. Suomalaisen
luutnantti Kauko Linnamaan ohjaama G.50 ei ollut käynnistynyt eikä hän
ollut voinut lähteä lennolle kolmanneksi